[Premium] RPG Alphadia I & II

Analysoinut Appwesome

Minulle Alphadia I & II on ennen kaikkea kahden japanilaistyylisen fantasiaroolipelin yhteinen matka, johon kannattaa suhtautua rauhallisena pitkäkestoisena seikkailuna eikä nopeana mobiilipelituokiona. KEMCO on koonnut samaan maksulliseen julkaisuun sarjan kaksi osaa, joten kiinnostavinta ei ole vain yksittäinen taistelu tai tarinakäänne, vaan se, miten pitkän pelisession suunnittelee ja millaisesta vanhan koulukunnan etenemisestä itse nauttii. Peli on roolipeli, ja sen perinteinen rakenne näkyy sekä vahvuuksissa että rajoissa: tarina, tutkiminen ja vuoropohjaiset kohtaamiset ovat keskiössä, eivät nopeat refleksit tai jatkuvasti vaihtuva verkkosisältö.

Kahden seikkailun yhteinen vetovoima

Puhelimella pelaaminen tekee tällaisesta paketista helposti lähestyttävän, mutta kahden pelin mukanaolo ei tarkoita, että kokonaisuus olisi kevyt välipala. Minusta se sopii parhaiten pelaajalle, joka haluaa palata samaan fantasiamaailmaan useamman kerran ja hyväksyy sen, että eteneminen rakentuu keskusteluista, taisteluista ja alueiden tutkimisesta. Jos etsit lyhyitä, itsenäisiä kierroksia tai peliä, jonka voi jättää viikoiksi kesken ilman että juoni unohtuu, tämä ei välttämättä ole luontevin valinta.

Arjessa peli toimii esimerkiksi niin, että pelaan kotimatkan aikana yhden selkeän osuuden ja jatkan illalla siitä, mihin jäin. Tällainen rytmi auttaa pitämään tarinan mielessä, mutta en itse aloittaisi tärkeää keskustelukohtausta juuri silloin, kun tiedän joutuvani sulkemaan pelin muutaman minuutin päästä. Tarinavetoisessa roolipelissä pienikin keskeytys voi katkaista tunnelman, kun taas taistelun tai tuttuun paikkaan palaamisen voi sovittaa paremmin lyhyeen taukoon.

Kenelle klassinen rakenne sopii?

Jos pidät vanhojen konsoliroolipelien selkeästä etenemisestä, Alphadian maailma voi tuntua heti tutulta. Sen visuaalinen ilme nojaa nostalgiseen pikseliestetiikkaan, eikä se yritä kilpailla mobiilipelien kanssa näyttävimmillä kolmiulotteisilla maisemilla. Tämän vuoksi suosittelisin sitä erityisesti pelaajalle, jolle tunnelma, hahmojen kohtaaminen ja maailman vähittäinen avautuminen ovat tärkeämpiä kuin tekninen näyttävyys.

Toisaalta nykyisiin toimintaroolipeleihin tottunut pelaaja saattaa kaivata taisteluihin suoraa ohjaamista tai jatkuvaa liikkeessä olemista. Tässä vuoropohjainen rytmi antaa aikaa miettiä, mutta se voi myös tuntua verkkaiselta, jos odottaa jokaiselta kohtaamiselta nopeaa vaihtelua. Jos taas juuri harkittu vuororakenne on syy, miksi pelaat roolipelejä, rauhallisuus on etu: voin arvioida tilanteen ennen toimintaa sen sijaan, että yrittäisin voittaa pelkällä reaktionopeudella.

Maaginen maailma odottaa

RPG Alphadia I & II vie meidät fantasiamaailmaan, jossa seikkailut ja mysteerit odottavat. Pelin graafinen tyyli on nostalginen, mikä herättää muistoja vanhoista kunnon 16-bittisistä peleistä. Heti alusta alkaen minut imaistiin mukaan tarinaan, joka on täynnä käänteitä ja yllätyksiä. Pelin kehittäjät ovat tehneet hienoa työtä luodessaan yksityiskohtaisen maailman, jossa pelaaja voi vapaasti tutkia ja löytää uusia paikkoja.

Tarinan syvällisyys

Tarinankerronta on yksi pelin vahvuuksista. Pelaaja ohjaa nuorta sankaria, joka yrittää pelastaa maailmansa uhkaavalta vaaralta. Matkan varrella kohdataan erilaisia hahmoja, joista jokaisella on oma tarinansa ja salaisuutensa. Dialogit ovat hyvin kirjoitettuja ja hahmot tuntuvat eläviltä. Tämä tekee pelistä todella mukaansatempaavan.

Valinnat, rytmi ja pienten riskien hallinta

Minulle tämänkaltaisen vuoropohjaisen seikkailun kiinnostavin päätös ei ole jatkuva vaikeustason säätely, vaan se, mihin käytän huomioni kullakin hetkellä. Etenenkö seuraavaan tarinakohtaukseen, vai käytänkö aikaa alueen kiertämiseen ja tavaroiden etsimiseen? Tutkiminen voi tuoda hyödyllisiä löytöjä ja tehdä maailmasta elävämmän, mutta samalla se vie aikaa ja voi katkaista tarinan tahdin. Käytännössä kannattaa tutkia uusi alue kunnolla silloin, kun siihen on aikaa, eikä yrittää ahmia kaikkea kiireisen tauon aikana.

Taisteluun lähtiessä harkinta on arvokkaampaa kuin kiire. Kun vuoropohjainen järjestelmä antaa hetken suunnitella kykyjen käyttöä, voin ensin katsoa, mikä vastustaja vaikuttaa tilanteessa tärkeimmältä ja miten ryhmän toiminnot kannattaa ajoittaa. En pidä jokaista kohtaamista suurena taktisena pulmana, mutta kykyjen yhdistelmät tuovat syvyyttä sitä mukaa, kun peli etenee. Jos sama toimintatapa ei tunnu tehoavan, pieni muutos siinä, mihin keskityn tai miten käytän kykyjä, on luontevampi kokeilu kuin taistelujen läpi kiirehtiminen.

Riski ja palkinto näkyvät myös siinä, kuinka pitkälle jatkan ennen taukoa. Pitkä keskustelu- tai tutkimusosuus on mukava, kun voin keskittyä siihen rauhassa; lyhyessä pelituokiossa tuttuun ympäristöön palaaminen tai yksittäisiin kohtaamisiin keskittyminen on käytännöllisempää. En voi luvata, että jokainen pelisessio päättyy juuri sopivaan kohtaan, joten pelaan mieluummin silloin, kun puhelimen sulkeminen ei ole aivan nurkan takana. Tämä on pieni mutta olennainen ero peliin, jossa jokainen kierros on alusta asti lyhyt ja itsenäinen.

Pelin mekaniikat

Pelin taistelujärjestelmä on perinteinen vuoropohjainen, mikä saattaa aluksi tuntua yksinkertaiselta. Kuitenkin, kun pääset syvemmälle peliin, erilaiset strategiat ja kykyjen yhdistelmät tekevät taisteluista kiinnostavia ja haastavia. Taistelumekaniikka on tasapainossa niin, että se tarjoaa haasteita, mutta ei turhauta pelaajaa.

Mukautuminen ilman kiirettä

Taisteluiden rytmi kannustaa muuttamaan lähestymistapaa tilanteen mukaan sen sijaan, että yrittäisin käyttää aina samaa ratkaisua. Kun huomaan kohtaamisen venyvän tai tuntuvan hankalalta, palaan mielessäni perusasioihin: käytänkö ryhmän kykyjä tarkoituksenmukaisesti, olenko huomannut tilanteen kannalta olennaisen vastustajan ja olenko antanut itselleni aikaa ajatella ennen vuoron valintaa? Tämä ei tarkoita, että jokainen vaikea kohta ratkeaisi yhdellä tempulla, vaan että rauhallinen kokeilu sopii pelin luonteeseen paremmin kuin hätiköinti.

Uuden alueen tutkiminen on toinen tapa sopeutua. Jos eteneminen tuntuu turhan suoraviivaiselta, sivuille poikkeaminen voi tarjota vaihtelua ja mahdollisuuden löytää esineitä. En kuitenkaan lähtisi kiertämään kaikkea vain tavan vuoksi: jos tarina vetää vahvasti mukanaan, sen seuraaminen on aivan yhtä perusteltu tapa pelata. Tässä oma kärsivällisyys ratkaisee, sillä tutkimisen ilo syntyy juuri siitä, että pelaaja haluaa nähdä, mitä reitin reunalla on.

Paketin kaksi osaa merkitsevät myös valintaa ajankäytöstä. Pelaaja voi keskittyä yhteen seikkailuun kerrallaan ja antaa sen tunnelman kantaa, sen sijaan että yrittäisi vertailla kaikkea jatkuvasti rinnakkain. Minusta se on parempi tapa saada tarinasta ote: kun annan yhdelle osalle tilaa, hahmot ja tapahtumat jäävät mieleen luontevammin. Jos kaipaan vain nopeaa vaihtelua pelien välillä, kahden tarinavetoisen osan paketti ei välttämättä tunnu yhtä monipuoliselta kuin kokoelma erilaisia pelimuotoja.

Tutkimusmatkailua ja pulmia

Yksi pelin hauskoista piirteistä on tutkimusmatkailu. Pelaaja voi vapaasti liikkua ympäri maailmaa, löytää salaisia alueita ja ratkaista pulmia, jotka palkitsevat kärsivällisyyden. Pulmat ovat juuri sopivan haastavia ja tarjoavat mukavaa vaihtelua taisteluiden lomassa. Lisäksi esineiden löytäminen ja niiden hyödyntäminen pelissä tuo lisäsyvyyttä pelin kulkuun.

Kuinka pelata, kun aikaa on vähän?

Alphadia ei ole minulle paras valinta jokaiseen hetkeen, mutta sitä voi sovittaa arkeen fiksusti. Kun aikaa on vain vähän, en aloittaisi pitkää tutkimuskierrosta vieraassa paikassa. Sen sijaan jatkaisin tutulla reitillä tai ottaisin yhden taistelupainotteisen osuuden, jos olen jo valmiiksi oikeassa kohdassa. Kun taas tiedän saavani rauhallisen illan, varaisin aikaa dialogille, uusien alueiden katselulle ja mahdollisille pulmille. Näin peli ei tunnu siltä, että tarina kilpailee jatkuvasti kellon kanssa.

Puhelimella pelaavan kannattaa myös miettiä, millaisessa ympäristössä haluaa keskittyä. Musiikki ja tarinan tunnelma pääsevät paremmin esiin rauhassa kuin meluisassa kiireessä, mutta vuoropohjainen taistelu on luonteeltaan helposti seurattava myös silloin, kun ruudun ääressä ei tarvitse olla jokaisella sekunnilla yhtä tarkka. En silti käsittelisi sitä automaattisesti taustapelina: jos dialogi ja juonen yksityiskohdat kiinnostavat, niihin kannattaa pysähtyä.

Äänimaailma ja musiikki

Äänimaailma on todella vaikuttava ja täydentää pelin yleistä tunnelmaa. Musiikki on kaunista ja vaihtelee tilanteen mukaan, pitäen pelaajan tunteet korkealla. Jokainen kappale tuntuu erityisesti suunnitellulta täydentämään pelin eri kohtia, mikä tekee kokemuksesta entistäkin nautinnollisemman.

Miltä paketti tuntuu ajan myötä?

Alussa nostalginen ulkoasu ja uuden maailman avaaminen tekevät vahvan ensivaikutelman, mutta pidemmällä matkalla tärkeämpää on, kantaako tarina ja jaksanko itse palata sen pariin. Tässä kahden osan kokonaisuus tarjoaa enemmän kuin yhden lyhyen kokeilun: voin viettää aikaa ensin yhden tarinan kanssa ja jatkaa myöhemmin toiseen. Samalla kannattaa muistaa, ettei suuri sisältömäärä yksin takaa sopivaa rytmiä. Jos pidän taukoja liian usein, yksityiskohdat voivat unohtua; jos taas pelaan liian pitkiä jaksoja, perinteinen kohtaamisrakenne voi alkaa tuntua toisteiselta.

Minun neuvoni on pitää eteneminen omassa tahdissa ja hyväksyä, ettei jokaista sivupolkua tarvitse selvittää heti. Tarinan seuraaminen antaa hyvän rungon, ja tutkimiseen voi palata silloin, kun uteliaisuus voittaa kiireen. Tällainen joustava suunnitelma vähentää tunnetta siitä, että pitäisi pelata täydellisesti tai löytää jokainen salaisuus yhdellä kertaa. Se myös auttaa erottamaan, mikä pelissä oikeasti kiinnostaa: juonen seuraaminen, taisteluiden kehittäminen vai maailman koluaminen.

Mitä ostosta ja laitteesta kannattaa tietää?

Pelin ostohinta on 2,09 €, ja Playn kautta laskutettavat sovelluksen sisäiset ostot ovat 0,99–49,99 €. Kokonaisuutta arvioidessa tarkistaisin siis sekä kertahinnan että sen, millaisia lisäostoja omassa käyttötilanteessa voi tulla vastaan; en tekisi päätöstä pelkän halvan sisäänpääsyn perusteella. Julkaisu on merkitty PEGI 7 -ikäluokkaan, joten se on luokituksen puolesta suunnattu myös nuoremmille pelaajille, vaikka pitkän tarinan seuraaminen vaatii silti kiinnostusta lukemiseen ja kärsivällisyyttä.

Android-laitteelta vaaditaan vähintään versio 7.0, ja nykyinen peliversio on 1.0.4g. Ennen ostoa tarkistaisin oman laitteen ohjelmistoversion sekä sen, että puhelimessa on tilaa pelille ja sen etenemiselle. Arvosana 4,5 perustuu yli kuuteensataan arvioon, ja peliä on asennettu yli kymmenentuhatta kertaa. Nämä luvut antavat jonkinlaisen kuvan muiden pelaajien kiinnostuksesta, mutta eivät kerro, sopiiko juuri tämän pelin hidas, tarinavetoinen rytmi omiin mieltymyksiini.

Milloin valitsisin jotain muuta?

Jos haluan nopeatempaisen pelin, jossa jokainen avaus tarjoaa uuden lyhyen kierroksen, valitsisin toisenlaisen mobiiliroolipelin. Sama pätee, jos etsin reaaliaikaista ohjausta, jatkuvaa moninpeliseuraa tai tarinaa, jonka voi sivuuttaa ilman että kokemus kärsii. Alphadian vahvuus on siinä, että se antaa tilaa klassiselle yksinpeliseikkailulle; juuri siksi se ei yritä olla kaikkea kaikille.

Myös pelaaja, joka ei viihdy vanhahtavassa pikseli-ilmeessä tai toistuvissa vuoropohjaisissa kohtaamisissa, voi kokea sen vähemmän houkuttelevaksi kuin modernimman toimintapelin. Minulle oikea kysymys ei ole, onko tämä parempi kuin kaikki muut roolipelit, vaan haluanko juuri nyt rauhallisen, juoneen nojaavan matkan. Jos vastaus on kyllä, kahden osan paketti on paljon kiinnostavampi vaihtoehto kuin yksittäinen lyhyt mobiiliseikkailu.

Yhteenveto

Kaiken kaikkiaan RPG Alphadia I & II on upea kokemus kaikille roolipelien ystäville. Se tarjoaa nostalgisen paluun klassiseen RPG-maailmaan, mutta ei unohda lisätä omia moderneja vivahteitaan. Pelin tarina, hahmot ja maailma ovat kaikki huolella suunniteltuja, ja ne pitävät pelaajan kiinnostuksen yllä alusta loppuun. Jos etsit peliä, joka tarjoaa tuntikaupalla viihdettä ja syvällistä tarinankerrontaa, tämä on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen.

Oma suositukseni

Suosittelisin tätä ennen kaikkea pelaajalle, joka kaipaa puhelimeensa perinteistä, tarinavetoista roolipeliä ja nauttii siitä, että maailma avautuu vähitellen. KEMCO:n kahden osan julkaisu tarjoaa mahdollisuuden viipyä fantasiaseikkailussa pidempään, mutta se palkitsee parhaiten silloin, kun pelaaja antaa keskusteluille, tutkimiselle ja vuoropohjaisille taisteluille aikaa. Jos taas tahdot välitöntä toimintaa tai lyhyitä kierroksia ilman juonen seuraamista, valitsisin toisen pelin.

Minulle sen paras puoli on harkinnanvarainen rytmi: voin edetä tarinassa, pysähtyä tutkimaan tai lähestyä taistelua rauhassa, ilman että nopeus ratkaisee kaiken. Sen suurin kompromissi on samaan aikaan selvä: perinteinen rakenne ja pikselimäinen ulkoasu eivät miellytä jokaista, ja pitkän seikkailun seuraaminen vaatii sitoutumista. Jos tämä kuulostaa juuri sellaiselta peliltä, jota haluat pelata omassa tahdissasi, Alphadia I & II on harkitsemisen arvoinen ostos.